Escape kymppiluokka

Innovaatiprojektin loppuraportti
Emilia Jalojärvi
Elisa Ruotsalainen
Mikael Larimo
Minna Segersvärd
Nelli Junttila
Metropolia Ammattikorkeakoulu

---

Johdanto

Liaani-hanke tilasi Metropolian innovaatioprojektiopintojakson opiskelijoilta uusia, nuorten työllistymistä ja jatko-opintoihin sijoittumista tukevia välineitä. Välineiden olisi tuettava nuoria osallistumaan ja tunnistamaan aikaisemmin hankittua osaamistaan sekä lisätä opiskelumotivaatiota, terveyttä ja elämänhallintaa. Kohderyhmä on erityisesti nivelvaiheen nuoret, eli nuoret, jotka ovat siirtymässä oppilaitoksesta toiseen tai työelämään. Laaja-alainen projektiryhmämme, joka koostui terveydenhoitaja- ja sosionomiopiskelijoista, tarttui haasteeseen innolla ja suunnitteli sekä toteutti palvelukonseptin Liaanille viidessä viikossa.

Ideasta suunnitelmaksi

Ideoimme keinoja, joilla rohkaisemme nuoria toteuttamaan itseään ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja pohtimaan, kuinka omaa osaamista voisi hyödyntää ammatin- tai jatko-opintojen valinnassa. Halusimme luoda nuorille mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin erilaisilla tehtävillä, joissa toimitaan monipuolisesti yksilöinä sekä osana ryhmää.

Otimme yhteyttä Stadin Ammattiopiston Vallilan toimipisteen kymppiluokan opettajaan ja sovimme, että toteutamme tapahtuman heille. Vähitellen muodostui idea escape room -tyyppisestä radasta, jossa ongelmanratkaisun, tiimityön ja tietotaidon avulla tulee selvitä erilaisista tehtävistä 20 minuutissa. Nimesimme tapahtuman Escape Kymppiluokaksi. Itse escape -rata oli vain yksi osa tapahtumaa. Kaikki toiminta, mitä päivän aikana järjestettiin, pyrki vahvistamaan nuoren käsitystä osaamisestaan. Tietoisuus omista taidoista edesauttaa kymppiluokan suorittamista ja jatko-opintoihin sekä työelämään sijoittumista.

Ennen varsinaista teemapäivää kävimme tutustumassa nuoriin ja tapaamassa luokanopettajaa Stadin Ammattiopistossa. Luokan oppilaista suurin osa oli maahanmuuttajataustaisia ja tyttöjä oli enemmistö. Otimme suunnittelussa huomioon kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisyyden. Kerroimme luokalle Liaani-hankkeesta ja omista opintopoluistamme ja osallistimme nuoria tapahtuman suunnitteluun kysymällä heidän toiveitaan. Annoimme nuorten päättää äänestämällä, jos tapahtumasta tehtäisiin pienryhmien välinen leikkimielinen kilpailu. Nuoret äänestivät kilpailemisen puolesta.

Ennen varsinaista toteutusta pilotoimme Escape Kymppiluokka-radan opiskelijakavereillamme, ja se osoittautui erinomaiseksi päätökseksi. Radassa oli muutamia viivästyksiä aiheuttavia ja epäselvyyksiä herättäviä seikkoja. Pilotoinnin avulla saimme ne korjattua ennen oikeaa tapahtumapäivää.

Escape kymppiluokka- kokonaisuus

Escape kymppiluokka koostui neljästä työpajasta, jotka nuoret kiersivät pienryhmissä. Koko luokka oli onneksemme paikalla, ja tapahtumaan osallistui 18 oppilasta. Jaoimme pienryhmät sattumanvaraisesti, ensin he saivat järjestää itsensä riviin iän mukaan ja rivissä otettiin luku neljään. Nuoret olisivat halunneet valita ryhmänsä itse, mutta parhaiden kavereiden kanssa työskentely ei mielestämme edistäisi nuorten ryhmätyöskentelytaitojen kehittymistä.

Työpajojen kohokohta oli Escape kymppiluokka- rata, joka järjestettiin koulun juhlasalissa ja sitä oli ohjaamassa kaksi ohjaajaa. Muissa työpajoissa oli yksi ohjaaja per paja. Pienryhmät kilpailivat keskenään pääpalkinnosta. Pisteitä sai radalla ajankäytöstä ja hyvästä ryhmähengestä, jonka nuoret pyynnöstämme määrittelivät ennen työpajojen alkua, sekä osallistumisesta kaikkiin työpajoihin päivän aikana. Escape Kymppiluokka- radalla oli neljä rastia.

3.1 Ihmisasetelma

Ihmisasetelma oli ensimmäinen rasti. Nuorten silmät sidottiin huiveilla ennen juhlasaliin menoa ja heidät johdatettiin jumppamaton päälle. Tämän jälkeen ohjaaja antoi heille tehtäväksi muodostaa ohjeiden mukainen ihmisasetelma. Nuoret ratkaisivat tilanteen luovasti ja uskalsivat hienosti ottaa fyysistä kontaktia toisiinsa, eikä kukaan heistä vaikuttanut kiusaantuneelta. Rasti toimi jäänmurtajana, konkreettisena tiimityön aloituksena. Kun asetelma oli suoritettu hyväksytysti, sai ryhmä avaimen ilman muita ohjeita. Nuorten oli hoksattava lattialla oleva lukollinen laatikko. Laatikon sisältä löytyi lusikka ja teksti “Play with me”. Lusikan kanssa nuoret jatkoivat seuraavalle rastille. Ihmisasetelma rasti tuki osallisuuden tavoitetta, sillä asetelmaan tarvittiin jokaisen yksilön panos onnistuakseen.

3.2 Sex, drugs and rock ’n’ roll

Nuoret siirtyivät lusikan kanssa Sex, drugs and rock ’n’ roll -rastille. Pöydällä oli neljä lasipulloa, jotka oli numeroitu 1-4 ja niiden sisällä oli eri määrät vettä. Lisäksi pöydällä oli tablettitietokone. Rastin ideana oli “soittaa” pulloja lusikalla kuullakseen mikä pullo soi korkeimmalta ja laittaa pullot numerojärjestykseen sävelkorkeuden perusteella. Näin he saivat numerokoodin lukittuun tablettiin. Nuoret ratkoivat koodin monella eri tavalla, esimerkiksi yksinkertaisesti katsomalla pulloista veden määrän ja kokeilemalla eri koodeja. Kun koodi oli selvitetty, aukesi tabletista Kahoot- tietovisa, jossa oli 11 totta vai tarua- väittämää koskien päihteitä ja seksuaaliterveyttä. Oikeista vastauksista sai pisteitä, mutta vääristä vastauksista ei rokotettu. Pienryhmät suoriutuivat kysymyksistä hyvin ja muutamasta väittämästä keskusteltiin vielä radan jälkeenkin.Tällä rastilla tavoitteena oli saada nuoret käyttämään ongelmanratkaisutaitojaan ja lisätä nuorten tietoa päihteistä ja seksuaaliterveydestä. Keskityimme nimenomaan näihin terveyden osa-alueisiin, koska koimme niiden koskettavan kohderyhmää eniten. Kun Kahoot oli suoritettu, ryhmä sai yhden hernepussin ja viestin, jossa luki “One free shot”. Sen avulla ryhmän oli ymmärrettävä siirtyä seuraavalle rastille, joka oli keilarata.

3.3 Elämän keilarata

Ryhmä sai yhden vapaaheiton Elämän keilarata –rastilla edelliseltä rastilta ansaitulla hernepussilla. Yhdellä hernepussilla ei ollut mahdollista kaataa kaikkia keiloja, vaan saadakseen lisää hernepusseja oli nuorten vastattava oikein ohjaajan esittämiin kysymyksiin. Kysymykset koskivat muun muassa työnhakua, yleistietoa, terveyttä ja sen osa-alueita, kouluttautumista ja itsenäisyyttä, eli rastin tavoite oli lisätä nuorten tietoa näistä aihealueista. Tällä rastilla tarvittiin tieto-osaamisen lisäksi fyysistä osaamista, sillä keilojen kaataminen hernepusseilla metrien päästä ei ollut yhtään liian helppoa. Kun kaikki keilat oli saatu kaadettua, kehotettiin tarkastelemaan keiloja lähempää. Keilojen vierellä oli laatikko, joka oli lukossa numerokoodilukolla. Keilojen kyljessä oli numerot 1-10, mutta vain kolmessa oli näiden lisäksi pohjassa järjestysnumerot. Kun keilat järjesti oikein, sai ryhmä koodin laatikon lukkoon. Laatikon sisällä oli muovisia lätkiä seuraavaa rastia varten.

3.4 Koko elämänkoulu

Viimeinen rasti oli Koko elämänkoulu, jossa ryhmän tehtävänä oli järjestää edelliseltä pisteeltä saadut, kaikkia mahdollisia kouluja ja koulutuksia kuvaavat lätkät, esikoulusta korkeakouluun, oikeille paikoilleen askartelemaamme karttapohjaan. Tämä rasti havainnollisti nuorille jatkokoulutuspaikkojen runsautta ja visualisoi heille lukuisat mahdolliset koulutuspolut ja eri koulutuksista työelämään siirtymiset. Ideana myös oli, että jokainen olisi voinut selvittää koulutuspolun omaan unelma-ammattiinsa, mutta siihen ei kuitenkaan riittänyt aikaa. Saatuaan Koko elämänkoulun valmiiksi aukeni ovi ja ryhmä pääsi ulos juhlasalista.

3.5 Muu toiminta

Muita työpajoja Escape Kymppiluokka -radan lisäksi oli kolme. Arjen voimavarat ja rasitteet -työpajassa nuorten kanssa keskusteltiin kyseisestä aiheesta. Keskustelu pidettiin suhteellisen vapaana, jotta nuorilla oli tilaa tuoda esille heitä askarruttavia asioita arjestaan. Kaikissa ryhmissä nuoret nostivat arjen voimavaraksi harrastamisen ja liikunnan. Nuoret sanoittivat mitä muita taitoja ja osaamista he harrastuksistaan saavat ja mitä oppivat itse lajin ja harrastamisen lisäksi. Kaikille pienryhmille tärkeäksi teemaksi nousi myös perhe- ja kaverisuhteiden merkitys arjessa. Keskustelimme kuinka ihmissuhteista voi pitää huolta ja miksi se kannattaa. Keskustelu herätti nuoria pohtimaan arkista identiteettiään, sekä harrastusten kautta opittuja taitoja, joita olisi mahdollista hyödyntää arjessa, koulutuksessa sekä ammatinvalinnassa. Koulun ja opiskelemisen nuoret näkivät sekä voimavarana että rasitteena, riippuen kuinka pitkällä aikavälillä asiaa katsottiin. Lähes kaikki nuoret myönsivät, että koulu ei aina kiinnosta ja opiskelu on itsessään usein väsyttävää. Nuoret kuitenkin tiedostivat, että koulutus ja ammattipätevyys antavat jatkossa paremmat mahdollisuudet itsenäiseen ja tasapainoiseen elämään. Näiden aiheiden lisäksi pienryhmissä käytiin monia hyviä keskusteluja esimerkiksi päihteistä ja kasvissyönnistä. Keskustelut vastasivat toiminnan tavoitteisiin hyvin terveyden ja elämänhallinnan lisäämisen näkökulmasta.

Ammattinurkassa pienryhmän piti aluksi kirjata paperille niin monta ammattikoulun linjaa, alaa ja ammattia kuin yhden minuutin aikana kykenivät. Tämän jälkeen ohjaaja kertoi pitkän listan eri aloja ja ammatteja. Oppilailla oli uusi mahdollisuus jatkaa listaa taas minuutin ajan. Tämän jälkeen listat käytiin läpi ja pohdittiin itseä kiinnostavia ammatteja, sekä kuinka niihin voisi opiskella ja kuinka vaativaa alan opiskelu on. Työpajan vetäjältä tämä vaatii tietämystä eri aloilta. Nuoria osallistamalla saatiin myös lisää tietoa. He etsivät tarvittavaa tietoa puhelimillaan ja jakoivat löytämänsä ryhmän kesken. Ammattinurkka herätti oikein hyvää keskustelua opinto- ja työllistymishaaveista sekä suunnitelmista. Nuorten tietämys ammattien kirjosta ilmeni myös erinomaisesti.

Positiiviseen psykologiaan pohjautuva metodi hyvän mielen taidoista konkretisoitui nuorille sanoina ja kuvina, kun he saapuivat Elämäntaito-työpajaan. Nuoret nostivat pöydälle levitetyistä vahvistuslauseiden sisältämistä kuvakorteista yhden tai kaksi heitä itseään eniten puhuttelevaa. Yksitellen nuoret näyttivät valitsemansa kortit toisilleen ja lukivat korttiin kirjoitetun ajatuksen ääneen. Nuoret kertoivat, miksi he valitsivat juuri kyseisen kortin. Keskustelimme yhteisesti esiin nousseista aiheista, kuten kyvystä ajatella positiivisesti, tahdosta tehdä hyvää ja toivon ylläpitämisestä. Työpajan ohjaaja sanoitti nuorten valitsemat vahvuuslauseet myös psyykkisinä taitoina, joita on mahdollista harjoitella. Kuvakortit kutsuivat nuoria tutkimaan, millaisia taitoja heillä jo on. Persoonalliset vahvuudet, joita jokainen nuori itsessään tunnisti, auttavat treenattuina taitoina opinnoissa, työssä ja yleensä elämässä. Nuorten on mahdollista käyttää voimavarojaan, jos he vain tiedostavat niiden olemassaolon. Kun nuori tunnistaa oman potentiaalinsa, kokee hän elämänsä merkityksellisempänä, tavoitteellisempana ja selkeämpänä. Positiivisen psykologian ja kokonaisvaltaisen ihmiskuvan mukaan kasvua ja kehitystä tapahtuu läpi elämän. Ajatus on keskeinen nyt ja tulevaisuudessa pitkien koulutuspolkujen, alanvaihdosten sekä uudelleenkouluttautumisten myötä.

Työpajojen aikana oli esillä myös kolme kartonkia kysymyksineen, joihin toivoimme nuorten vastaavan. Kartonkien tarkoituksena oli kerätä nuorilta suoraan tietoa, missä he kokivat olevansa hyviä ja millaisia ammatillisia unelmia heillä on. Ensimmäisessä kartongissa piti jatkaa lausetta “Olen hyvä..”. Nuoret vastasivat muun muassa: kaveri, keulimaan crossipyörällä, kuuntelemaan, jalkapallossa, laulamisessa, muodostelmaluistelussa ja juoksemisessa. Toiselle kartongille piti kirjoittaa unelma- ammatti ja kymppiluokkalaiset unelmoivat muun muassa lähihoitajan, asianajajan, merkonomin, yrittäjän, lastenlääkärin, lentäjän, lentoemännän ja eläinlääkärin ammateista. Nuorten antamia vastauksia hyödynnettiin keskustelun avauksina työpajoissa. Kolmannella kartongilla pyysimme nuorilta palautetta iltapäivän toiminnasta.

Olimme suunnitelleet tapahtuman ajaksi Instagram kilpailun. Se ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen tapahtuman aikana, eikä kilpailuun osallistunut yhtään kuvaa. Päivämme oli toiminnantäyteinen ja nuoret keskittyivät kuvaamisen sijaan työpajoihin sekä ryhmässä työskentelyyn mikä oli tietenkin hyvin positiivista. Valokuvauskilpailun tarkoituksena oli nähdä tapahtuma nuorten silmin ja rohkaista heitä osallistumaan sekä innostaa heitä luovuuteen kuvaamisen kautta. Olimme onneksi varautuneet siihen, ettei kilpailu onnistu ja päätimme parhaan kuvan sijaan palkita yhden ‘tsemppari’ nuoren. Voittaja oli toiminut erittäin vahvasti ryhmän edun vuoksi ja ylläpitänyt positiivista ilmapiiriä.

Arviointi

Keräsimme päivän aikana palautetta nuorilta isolle “Miten meni noin niinku omasta mielestä?” -kartongille. Saimme nuorilta ainoastaan positiivista palautetta. Heidän mukaansa iltapäivä oli ollut hauska, 5/5 suoritus, me ohjaajat olimme olleet mukavia ja mukana toiminnassa, luokan ryhmähenki oli noussut ja oli ollut positiivinen kokemus työskennellä eri ihmisten kanssa kuin normaalisti. Myös luokanopettaja oli mielissään toiminnastamme ja se kohtasi hänen mielestään hyvin oppilaiden tarpeita. Nuorten ohjaaminen ja kohtaaminen oli mieleistä myös koko ohjaajatiimillemme ja kokonaisuudessaan iltapäivä oli mielestämme erittäin onnistunut ja hauska.

Projektille asettamamme tavoitteet toteutuivat tapahtumassa hyvin. Nuoret toivat osaamistaan esiin monella tavalla teemapäivän aikana. Escape -radalla nousi esiin hyviä yksilösuorituksia sekä tiimityöskentelytaitoja. Rasteilla nähtiin esimerkiksi päättelykykyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötaitoja, matemaattista lahjakkuutta, yleistietoa, toisten auttamista, fyysisiä suorituksia, huumoria ja innostumista. Mielestämme jokainen nuori koki osaavansa jotain ja sai tuoda osaamisensa näkyviin rastirataa suorittaessaan tai ainakin sanoitti omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan ääneen keskusteluissa. Ammattinurkka, Arjen voimavarat ja rasitteet sekä Elämäntaito -työpajat muun muassa edistivät nuorten tietoisuutta elämänhallinnastaan ja vapaa- ajalla kertyvästä osaamisesta. Työpajojen tarkoituksena oli myös lisätä opiskelumotivaatiota sekä tietoisuutta jatkokoulutusmahdollisuuksista. Pyrimme toteuttamaan tavoitteet toiminnallisella tavalla, huumorin siivittämänä ja rennolla otteella, jotta nuoret viihtyisivät, innostus säilyisi ja kaikki hyöty saataisiin irti.