Vahvuuksilla voittoon

Innovaatiprojektin loppuraportti
Hanna Lindroos
Laura Pienmunne
Linda Niskanen
Miska Sikiö
Metropolia Ammattikorkeakoulu

---

Johdanto

Tämä projekti on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Innovaatioprojektin opintokokonaisuutta. Projektimme on osa Liaani-hanketta, jonka tavoitteena kokonaisuudessaan on kehittää välineitä jotka tukevat nuorten osallisuutta ja osaamisen tunnistamista ja näiden myötä työllistymistä ja jatko-opintoihin sijoittumista. Kehittämistyö on kohdennettu toisen asteen nivelvaiheissa olevien ammatillisten opiskelijoiden harrastus- ja oppimisympäristöihin. Hankkeessa huomiota on kiinnitetty haasteisiin, jotka kohdistuvat nuorten sukupuoleen, kulttuuritaustaan ja erilaisiin oppimisvalmiuksiin. Tavoitteena hankkeessa on toimivien palveluiden tunnistaminen, kehittäminen, arviointi sekä niiden siirtäminen uusiin ympäristöihin palvelumuotoilun avulla.

Projekti- ja innovaatio -työskentelyn sisältönä on ollut ideointi, suunnittelu, toteutus, arviointi, viestintä, julkistaminen, tuotteistaminen ja markkinointi sekä yhteistyötaidot, sidosryhmätoiminta sekä verkostotyöskentely. Tavoitteena on ollut myös käyttää innovatiivisia työmenetelmiä. Yhteisöllisen kehittämisosaamisen alueet ovat olleet kehittämisen prosessit, kehittämisen koordinointi ja hallinta ja kehittämismallien uudistaminen.

Projektissamme halusimme havahduttaa jatko-opintoihin suuntautuvia nuoria ajattelemaan omia vahvuuksiaan sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Järjestimme heille yhteistoiminnallisen päivän, joka sisälsi monipuolisessti yksilötehtäviä ja tiimityöskentelytaitoja vaativia tehtäviä.

Suunnittelu ja tavoitteet

Lähtiessämme pohtimaan nuorille tulevan toiminnan sisältöä, keskeiseksi nousi, mitkä ovat niitä keinoja ja toimintatapoja joilla nuorten osaaminen saataisiin paremmin näkyväksi heille itselleen ja sen myötä myös muille. Pidimme tärkeänä että nuoret itse ovat aktiivisina toimijoina ja osallisina kehittämisprosessissa ja myös sen arvioinnissa, miten onnistuttiin ja miten toimintamallia voisi kehittää.

Halusimme tarjota mukavan päivän lisäksi nuorille mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan erilaisissa toiminnoissa ja näin ollen saada kuvaa omasta osaamisestaan sekä eväitä tulevaisuuden suunnitelmien tekoon. Toivoimme myös nuorten saavan kokemuksen osallisuudesta toimimalla tasavertaisena ryhmän jäsenenä.

Saatuamme työryhmämme kasaan, aloitimme työskentelyn sopimalla yhteydenpidosta. Muodostimme projektin viestintää varten WhatsApp-ryhmän, joka oli aktiivisessa käytössä päivittäisessä keskustelussa sekä toteutuspäivänä rastiradan aikana. Itsetyöskentelyä varten loimme keskustelualustoja Google Docs:iin, jossa valmisteltiin mm. tulevaa toimintaa sekä loppuraporttia.

Ennen projektin ideointia olimme yhteydessä Stadin ammattiopiston 10-luokan opettajaan ja sovimme hänen kanssaan toteuttavamme projektimme hänen luokkansa nuorille. Tämän jälkeen käytimme projektin suunnittelussa aivoriihi-, eli brainstorming menetelmää. Idea rastiradasta keksittiin melko nopeasti, jonka jälkeen lähdimme työstämään itse rastien sisältöä. Kävimme myös tapaamassa kyseistä 10-luokkaa, jonka oppilailta keräsimme ideoita rastirataa varten nimettömien paperilappujen avulla. Ideoinnissa pyrimme huomioimaan nuoten toiveita mahdollisuuksien mukaan.

Ideointia tehtiin pitkään heittelemällä ilmoille mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, joista sitten muokkasimme pikkuhiljaa ideat lopullisiin toimintoihin. Ideoinnin jälkeen jaoimme rasteille vastuuhenkilöt ja rastinvetäjät, auttaen kuitenkin toinen toisiamme hiomaan rastit toimintakuntoon. Osa rasteista koottiin yhdessä ja osa itsenäisesti. Materiaalien hankinta jaettiin ryhmän jäsenten kesken tasapuolisesti.

Kävimme paljon keskustelua riskeistä liittyen projektipäivän toteutukseen ja näiden riskien ennaltaehkäisystä. Suurimmiksi haasteiksi osoittautui projektin valmistelun toteutuminen vaaditussa aikataulussa, projektia vetävän henkilön mahdollinen sairastuminen projektin toteutuspäivänä, sekä nuorten mahdolliset poissaolot tai innottomuus toteutushetkellä. Aikataulussa pysymisen suhteen keskeiseksi nousi tarkka suunnittelu sekä organisointi. Ennalta suunniteltiin myös vaihtoehtoisia toteutustapoja projektin vetäjän sairastumisen tai nuorten poissaolojen varalle. Mikäli joku meistä sairastuisi, päätimme että jakaisimme nuoret suurempiin ryhmiin tai vaihtoehtoisesti puuttuvan henkilön rastit muille vetäjille. Mikäli nuoria olisi toivottua vähemmän, muodostettaisiin heistä pienemmät ryhmät taikka ryhmiä vähemmän kuin suunnitellut neljä. Paras tapa ehkäistä nuorten innottomuutta oli heidän osallistamisensa ideointivaiheessa, rastien hyvä suunnittelu, palkitseminen sekä oma innokkuutemme.

Projektin toteutus – Yhteistoiminnalliset rastit

Yhteistoiminnallinen rastikilpailumme Vahvuuksilla voittoon koostui kahdeksasta erilaisesta rastista, joita nuoret kiersivät neljässä pienryhmässä. Halusimme rakentaa rastit nuorten toiveiden perusteella, mutta myös niin, että ne olisivat mahdollisimman monipuoliset ja toimivat. Ideoimme rastit pääosin yhdessä, ottaen huomioon tiimimme vahvuudet sekä mahdollisuudet ohjata ja toteuttaa erilaisia rasteja. Jokaisella rastilla seurasimme sitä, miten oppilaat ottivat toisensa huomioon, miten he toimivat ryhmässä sekä millä asenteella he suhtautuivat rasteihin. Tärkeintä rasteilla ei ollut lopputulos, vaan se, kuinka hyvin nuoret yrittivät ryhmänä suoriutua. Päivän aluksi kerroimme nuorille nämä arviointiperusteet sekä pyrimme motivoimaan heitä paljastamalla sen, että parhaiten toiminut joukkue palkitaan. Päätimme antaa kilpailusta palkinnon, sillä halusimme järjestää nuorille mukavan päivän ja varmistaa, että heille jäisi mahdollisimman positiivinen mielikuva omien vahvuuksien pohdinnasta sekä ryhmässä toimimisesta. Tämä toivottavasti myös jatkossa vahvistaa nuorten kiinnittymistä jatko-opintoihin sekä vahvistaa opiskelumotivaatiota.

Sarjakuva ja elvytysrasti

Ensimmäisellä rastilla nuorten tehtävänä oli koota yhdessä yksi kokonainen ja yhtenäinen sarjakuva, joka toteutettiin ryhmittäin. Käytössä heillä oli kyniä ja lehtiä, joista he saivat leikata kuvia ja liimata sarjakuvaan. Lisäksi heillä oli mahdollisuus piirtää itse kuvia sarjakuvaan. Jokaisen ryhmän tarkoituksena oli lisätä yksi tai kaksi ruutua sarjakuvaan. Ensimmäinen ryhmä aloitti sarjakuvan, toinen ja kolmas jatkoivat sitä sisällyttäen ruutuihinsa juonenkäänteen ja viimeinen ryhmä päätti sarjakuvan. Sarjakuvan teon ideana oli, että nuoret toimisivat ryhmänä keskustellen ja yhdessä suunnitellen sekä käyttäen jokaisen vahvuuksia, esimerkiksi luovuutta, kädentaitoja sekä sanallista lahjakkuutta. Lopputuloksena oli koko luokan yhteinen tuotos, joka jäi nuorille muistoksi.

Seuraavalla rastilla nuoria odotti luokkahuoneessa eloton Anne-elvytysnukke. Heidän tehtävänään oli miettiä, kuinka tulisi toimia kohdatessaan eloton ihminen esimerkiksi kadulla. Tämän jälkeen keskustelimme yhdessä aiheesta ja kävimme läpi oikeat toimintaohjeet ohjaajan samalla demonstroidessa elvytystä nuken avulla. Myös nuoret saivat kokeilla elvytystä. Nuken mukana oli mittari, joka ilmoitti, paineleeko ja puhaltaako elvyttäjä tarpeeksi tehokkaasti, liikaa tai liian vähän. Rastin tarkoituksena oli opetustilanteen lisäksi herätellä nuorten mahdollista kiinnostusta ja taitoja kyseisiä taitoja vaativiin töihin.

Frisbeegolf- ja valokuvausrasti

Koska monet nuoret toivoivat teettämässämme kyselyssä esimerkiksi jalkapallon peluuta ja muuta urheilua, halusimme edes yhdelle rastille toiminnallisempaa aktiviteettia ja ajattelimme frisbeegolfin olevan suurimmalle osalle oppilaista uusi kokemus. Halusimme toteuttaa toiveen kuitenkin sellaisessa muodossa, joka sopii myös vähemmän aktiivisille liikkujille. Harrastuksena frisbeegolf on erittäin helppo aloittaa ja innostus lajiin alkaa monilla jo ensimmäisestä kokeilusta. Rastin tarkoituksena olikin innostaa nuoria ja mahdollisesti saada heidät löytämään uusi harrastus.

Käytännössä rastilla harjoiteltiin kahta frisbeegolfin perusheittoa, lähestymistä ja puttausta. Ryhmillä oli viisi minuuttia aikaa tehdä vuorotellen niin monta pistettä, eli koria, kuin mahdollista. Lähestymisheiton tarkkuus määritti puttauspaikan etäisyyden korista. Vaikka rastilla laskettiinkin ryhmien pisteet, rastin vetäjä kiinnitti huomionsa enemmän siihen, kannustivatko joukkueen jäsenet toisiaan ja yrittivätkö he aktiivisesti huolimatta siitä, onnistuivatko he pisteiden saannissa vai eivät.

Valokuvausrastilla taas pyrittiin herättämään esiin nuorten visuaaliset kyvyt. Rasti sijaitsi ulkona ja ryhmän tehtävänä oli ottaa kaunein mahdollinen luontokuva 10 minuutissa omalla älypuhelimellaan. Tämän jälkeen ryhmän tuli muokata kuvaa valitsemallaan kuvanmuokkaussovelluksella.

Valokuvaus- tai kuvanmuokkaustaidot eivät niinkään näytelleet merkittävää roolia, vaan nuoria kehotettiin tekemään päätöksiä ryhmänä päästäkseen toivottuun lopputulokseen. Rastilla korostettiin, että niin kuvan kuin sen muokkauksenkin oli oltava ryhmän yhdessä suunnittelema ja toteuttama. Nuorten piti siis huolehtia, että jokaisen ääni ja ideat tulevat kuuluviin ryhmässä. Valokuvausrastin arviointi perustui edellisten rastien tapaan yrittämiseen sekä yhteistyöhön ryhmän jäsenten välillä.

Tietokilpailu- ja selviytysmistilannerasti

Tietokilpailurastilla ryhmälle kerrottiin, mistä eri kategorioista on kysymyksiä. Aihealueet muodostuivat eri kouluaineiden pohjalta, jotka olivat matematiikka, terveystieto, kuvaamataito, liikunta, kemia, fysiikka, historia ja luonnontieto. Ryhmän tehtävänä oli sopia keskenään kuka vastaa minkäkin kategorian kysymykseen niin, että jokaiselle tulee kaksi kategoriaa. Tarkoituksena oli, että nuoret joutuvat pohtimaan omia vahvuuksiaan ja keskustelemaan niistä muiden kanssa, jotta ryhmä voi päätyä yhdessä kaikkia miellyttävään jakoon. Ohjeistuksessa painotettiin, että kategorioiden jaon tulee tapahtua yhdessä keskustellen. Tämän jälkeen jokainen vastasi oman kategoriansa kysymyksiin ja lopuksi ryhmällä oli mahdollisuus pohtia yhdessä aiemmin väärin menneitä kysymyksiä. Tietokilpailurastin pääpaino oli oikeiden vastausten sijaan siinä, miten nuoret jakoivat kategoriat keskenään, miten he kannustivat toisiaan ja kuinka hyvin he pohtivat omia vahvuuksiaan.

Selviytymistilanne-rastilla ryhmää pyydettiin kuvittelemaan, että he ovat olleet luokkaretkellä vuoristossa, jonne on iskenyt ukkosmyrsky. Heillä ei olisi puhelimia käytössään, eivätkä he pääsisi laskeutumaan alas vuoristosta. Pöydällä oli kymmenen arkipäiväistä esinettä, kuten sateenvarjo ja vesipullo, joista ryhmän tuli valita viisi esinettä, joita he hyödyntäisivät annetussa tilanteessa. Esineille tuli kuitenkin keksiä uusi käyttötarkoitus. Eli ryhmä ei voinut valita vesipulloa sillä perusteella, että siitä voi juoda vettä, vaan perusteeksi kelpasi esimerkiksi, että sillä voi kaivaa kuopan. Rastilla oli tarkoitus innostaa nuoria ajattelemaan luovasti sekä saada heidät näkemään asioilla olevan monia puolia. Sen lisäksi arvioinnin perusteena oli tälläkin rastilla ryhmässä toimiminen ja osallistuminen. Tehtävän jälkeen ryhmän kanssa keskusteltiin myös hieman siitä, kuinka omia vahvuuksiaan voi hyödyntää monella eri tavalla.

Muotoilu- ja tiedonhakurasti

Muotoilurastilla ryhmien tehtävänä oli muovailla Silk clay-massasta omalle ryhmälleen logo. Ryhmä sai itse keksiä ja päättää tekivätkö he esimerkiksi jonkinlaisen maskotin, voimaotuksen tai ryhmän nimestä johdetun merkin. Vaikka nuoret pääsivät rastilla harjoittelemaan käsillä tekemistä sekä luovaa muotoilua, tärkeintä oli, että ryhmä suunnitteli ja muovaili logon yhdessä. Yhteisen logon toteuttamisen tarkoitus olikin vahvistaa ryhmähenkeä. Ryhmät saivat toteuttamansa logot omakseen palaute cafen yhteydessä ja ne jäivät luokkaan heille yhteiseksi muistoksi.

Tiedonhaun rastilla nuoret etsivät tietokonetta apunaan käyttäen sivustoja, josta saivat tietoa asioista jotka hyödyttävät heitä jatkossa. Aiheina olivat 2. asteen opintoihin hakeutuminen, 2. asteen koulutuspaikkoihin tutustuminen, opiskelijoiden etuudet, kuten tuet ja alennukset sekä opiskelija- ja ammattiliitot. Tarkoituksena oli, että nuoret harjoittelevat yhteistyössä sähköistä tiedonhakua sekä hankkivat samalla tietoa omaan elämäntilanteeseen ja tulevaisuuteensa liittyen. Rastilla arvioitiin yhdessä työskentelyä, mutta päätarkoitus oli saada välitettyä nuorille heille tärkeää tietoa. Näihin asioihin tutustuminen pohjautui myös siihen, että mielestämme esimerkiksi jatko-opintoihin suuntautuminen ja opinnoissa pärjääminen on todennäköisempää, kun nuoret ovat tietoisia mahdollisuuksistaan sekä tietävät mistä saavat tarvittaessa tukea.

Toteutuksen arviointi

Projektin toteutuspäivä oli tiistai 20.9. jota varten olimme valmistelleet kahdeksan rastia neljälle rastin vetäjälle. Suunnittelemamme aikataulu oli tiukka ja rastiradan toteutukseen varasimme kaksi tuntia. Tämä tarkoitti sitä. että yksi ryhmä sai viettää maksimissaan 15 minuuttia yhdellä rastilla. Palautekahvilaan ja hankkeeseen liittyvien ESR-lomakkeiden täyttöön varasimme myös kaksi tuntia.

Toteutuspäivänä yksi tiimimme jäsenistä sairastui ja päätimme jakaa kaikki kahdeksan rastia muille kolmelle rastinvetäjälle, kuten olimme ennakkoon suunnitelleet sairastapausten varalle. Kokonaisuudessa pysyimme hyvin aikataulussa koko päivän, vaikkakin sorruimme suunnitteluvaiheessa virheeseen, jonka vuoksi osalla rasteista ei ollut riittävästi aikaa suoriutua tehtävästä. Kahdeksan rastia oli liikaa kolmelle rastin vetäjälle, mutta tavoitteemme tehtävien monipuolisuudesta kuitenkin toteutui. Ratkaisu ongelmaan olisi ollut varata radan suorittamiseen enemmän kuin kaksi tuntia aikaa tai vähentää rastien määrää.

Saimme palautetta nuorilta palvelun kehittämiseksi ja osa palautteesta oli jopa odotettua. Osa nuorista toivoi ohjeiden selkiyttämistä, joka oli hyödyllinen palaute. Tähän olisimme voineet panostaa enemmän, varsinkin kun jokainen tiimin jäsen ei ollut pitämässä omia rastejaan ja antamassa suullisia ohjeita.

Yritimme varautua sairastumiseen pitämällä kaikki jäsenet tietoisina rastiradan jokaisesta pisteestä, mutta emme ottaneet riittävästi huomioon sairastumisen vaikutusta aikatauluun. Suullinen ohjeistus oli haastavaa järjestää, kun kaksi ryhmää suoritti rasteja yhden vetäjän alaisuudessa samanaikaisesti.

Toinen kehittämiskohde oli siirtymät rastien välillä. Asia tuli suunnitteluvaiheessa puheeksi, mutta siihen ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Sekavuutta siirtymissä rastilta toiselle lisäsi rastien uudelleenjako – kahdella vetäjällä oli kolme rastia hoidettavanaan ja yhdellä kaksi, joten ryhmät eivät kulkeneet tasaisesti yhden vetäjän luona. Yritimme tiedottaa toisillemme vapaista rasteista WhatsAppin avulla, jotta nuorten ohjaaminen paikasta toiseen helpottuisi.

Tarkoituksenamme oli alunperin keksiä nuoriin vetoava teema rastiradalle, mutta ideoinnin keskittyessä itse rasteille, emme keksineet projektille nimeä. Jonkinlainen punainen lanka olisi antanut tapahtumalle erilaisen ilmeen sekä mahdollisuuden kehittää siirtymäkohtia mielekkäämmiksi.

Saimme kuitenkin myös paljon positiivista palautetta, erityisesti ohjaajien toiminta oli nuorten mielestä hyvää. Pidimme positiivisen asenteen yllä, vaikka olimme paikalla vajaalla miehityksellä ja tärkeintä oli, että nuoret saivat onnistumisen kokemuksia. Ilmapiiri oli myös nuorten osalta positiivinen ja havaitsimme ryhmissä sekä yksilöissä juuri niitä asioita mitä tältä tapahtumalta halusimme. Uusia kokemuksia, avointa kommunikointia, ryhmäytymistä sekä halua oppia.

Muutamia poimintoja nuorten itsepohdiskelusta:

Löysin itsestäni innokkuutta ja aloin kiinnostua entistä enemmän sairaanhoitajan työstä!

Opin uusia asioita ryhmän jäsenenä. Osallistuin ryhmän toimintaan. Opin että osaan toimia ryhmässä.

Opin ehkä vain parhaiten luokkalaisista enemmän, koska ei tunneta vielä hyvin.

Osaan valokuvata ja elvyttää.

Kokonaisuutena päivä oli nuorten näkökulmasta hyödyllinen, mikä oli tärkeintä. Olemme myös itse sitä mieltä, että päivä oli onnistunut, vaikka parannettavaa jäikin. Voitimme suuren vastoinkäymisen ja olemme tyytyväisiä, että saimme aikaan nuoria eteenpäin vievän tapahtuman. Palkinnoksi voittajatiimille jaoimme leffaliput.