Monivärinen minä -työpaja

Innovaatioprojektin loppuraportti
Hanna Ikonen
Eveliina Pyykönen
Metropolia Ammattikorkeakoulu

---

Taustatutkimus nuorisosta: 16–25-vuotiaat.

Nuorten tyttöjen nuorisokulttuurit, yksinäisyys sekä ystävyys

Nuorisokulttuurit

Nuorisokulttuureilla tarkoitetaan nuorten käsitystä nykymaailmasta ja siihen liittyvistä pukeutumis- ja käyttäytymistavoista. Se on keino ilmaista aktiivisesti omaa identiteettiään ja jäsentää maailmaa. Ne käsittävät myös nuorten reaktiot sille, mitä heiltä vaaditaan ja odotetaan. Nuorisokulttuureihin vaikuttavat myös esimerkiksi sosiaalinen media ja mainonta. Näiden mukana kehittyvät niin sanotut nuorisotyylit ja –muodit.

Nykyään monet nuoret eivät näytä haluavan määritellä itseään mihinkään nuorisokulttuuriin ja yhä useampi on kiinnostunut eri tyylisuunnista yhtä aikaa. Nykynuorison trendinä näyttääkin olevan suvaitsevaisuus sekä avoimuus, joka näkyy selkeämmin, kuin aiemmissa sukupolvissa.

Yksinäisyys

Yksinäisyys on ihmisen kaipuuta saada toisen ihmisen läheisyyttä, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Vaikka nykyään trendinä nuorten keskuudessa onkin suvaitsevaisuus, koetaan, että esimerkiksi valtavirrasta eroavalla luonteella tai erilaisen elämäntilanteen omaavalla nuorella on vaikeuksia löytää omaa paikkaansa yhteisössä. Halu tulla hyväksytyksi muiden saman ikäisten keskuudessa on kova ja sen tavoittelu on vaikeaa kasvavalle nuorelle. Nuorten ja nuorisokulttuurien asettamat tavoitteet saattavat asettaa nuorille suuria paineita ja monet kokevat olevansa yksin ongelmiensa kanssa. Tietysti yksinäisyyteen voivat vaikuttaa muutkin tekijät, mutta yleisin yhdistävänä tekijä on nuoren halu kuulua joukkoon.

Yksinäisyys voi olla nuorelle ahdistavaa ja sitä voidaan hävetä. Siihen voi vaikuttaa niin sisäiset kuin ulkoisestikin syyt ja se voi olla sekä tilapäistä, että pitkäaikaista.

Yksinäisyydessä on tärkeintä hyväksyä itsensä sekä yrittää olla itsensä paras kaveri. Myös yksinäisyydestä puhuminen ja tietynlainen avoimuus asiasta auttavat siitä yli pääsemisessä.

Nykyään apua yksinäisyyteen ja siitä selviämiseen saa monilta eri tahoilta. Avun ja uusien kontaktien etsiminen esimerkiksi erilaisten harrastusten kautta on nykyään suhteellisen helppoa.

Ystävyys

Ystävyydellä tarkoitetaan kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, joka on tuttavuutta läheisempää. Ystävyys ei synny hetkessä, vaan sen saavuttamiseen tarvitaan aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Ystävyyttä tulee vaalia ja arvostaa.

Toisella voi olla useampia ystäviä, kun taas toisella vain yksi sydänystävä. Jokainen ystävyys on erilainen ja jokaisessa ystävyyssuhteessa on myös erilaisia tapoja osoittaa kuinka tärkeä toinen on.

Nuorille ystävyyssuhteet voivat olla erittäin tärkeitä ja keskeisiä psyykkisen kehityksen osalta. Nuoruusiässä ystävien tärkeys muuttuu yhä suuremmaksi ja yhteenkuuluvuus kaveriporukan kesken voi olla yksi kantavimmista voimista läpi nuoruusvuosien. Ystävän kanssa nuoren on hauska jakaa elämän iloisia asioita, mutta taas toisaalta ystävä voi olla korvaamaton tukipilari surun ja mielipahan keskellä. Tärkeintä kuitenkin on, että ystävät hyväksyvät toisensa juuri sellaisina kuin ovat ja pystyvät puhumaan erimielisyyksistään rakentavasti. Nuorena luotu ystävyys voi kestää läpi elämän ja sen eteen tulee tehdä töitä. Jokainen meistä on kuitenkin erilainen ja joillekin toisiin tutustuminen on helpompaa kun toisille. Osa tarvitsee enemmän aikaa ystävyyssuhteiden solmimiseen ja pitää enemmän kahden kesken vietetystä ajasta, kun taas osa viihtyy paremmin isossa porukassa. Jokaisen nuoren on kuitenkin ehdottoman tärkeää löytää paikkansa yhteisössä, olla tyytyväinen omiin ihmissuhteisiinsa ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Osallistavan muotoilun teoria ja sen hyödyntäminen omassa työskentelyssämme

Hyvinvoinnin kannalta osallistuminen sosiaalisiin toimintoihin on tärkeää. Onnistuneiden sosiaalisten kanssakäymisten luominen vaatii osallisilta henkilöiltä osallistumista ja aktiivisuutta tekemiseen. Yhdessä tekeminen taas edesauttaa yhteisöllisyyden tunnetta, yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta sekä edistää näin ollen myös kokonaisvaltaista hyvinvointia. Omassa suunnittelu- ja toteutusprosessissamme etenimme osallistuvan oppimisen vaiheiden mukaisesti. Osallistuvan oppimisen toimintaprosessi eritellään neljään eri komponenttiin: identiteettiin, yhteisöön, tekemiseen ja merkitykseen. Yhdessä tekemisen kautta ihmiset voivat muokata omaa identiteettiään rakentamalla käsitystä siitä, millaisia he haluaisivat olla ja mitä uusia taitoja haluaisivat oppia. Yhteisöllisen toiminnan kautta käsitys omasta itsestä – siitä kuka minä olen sekä yksilönä, että yhteisön henkilönä – vahvistuu. Kolmas komponentti eli oppiminen käytännön toimintana tarkoittaa oman työpanoksen antamista ja osallistumista yhteisössä tekemiseen. Osallistuvan oppimisen prosessi kiteytyy viimeiseen vaiheeseen, eli kokemusten kautta luotuihin merkityksiin. Osallistuvasta yhteisöstä tulee kokonaisvaltaisesti positiivisempi paikka siinä osallisina oleville henkilöille.

Omassa suunnitteluprosessissamme konkreettisen tekemisen vaiheessa lähdimme ensimmäisenä kartoittamaan kohdeyhteisöämme eli Tyttöjen Talon nuoria tyttöjä, jotka tulisivat osallistumaan kanssamme työpajoihin. Tarkkailimme tyttöjä ja kartoitimme heidän mieltymyksiään omien avustavien kuvamateriaaliemme sekä yksityiskohtaisempien kysymyksien avulla. Mietimme yhdessä asioita ja ominaisuuksia, joita tytöt mahdollisesti haluaisivat omassa itsessään vahvistaa ja mitä taitoja oppia. Halusimme tarjota tytöille tekemistä, jossa he saavat aktiivisesti olla kanssakäymisessä niin muiden tyttöjen, kuin meidän opiskelijoidenkin kanssa, jolloin toiminta on mahdollisimman moniulotteista. Tavoitteenamme oli luoda yhteistoimintaa, jossa tytöt saavat mieleistä tekemistä, joka ehkä hieman haastaa heitä, mutta josta he saisivat positiivisia kokemuksia omasta osaamisestaan ja taidoistaan ja voisivat olla ylpeitä niistä.

Ohjaamiemme työpajojen edetessä oli hienoa huomata tyttöjen ottavan oman paikkansa ryhmässä ja sen toiminnassa. Heidän persoonansa nousi vähitellen esiin, osan osoittautuessa ujommiksi ja osan vahvemmiksi sekä äänekkäämmiksi persooniksi. Kuitenkin niin, että jokainen uskalsi osallistua tekemiseen ja tekemisen edetessä antaa itsestään enemmän. Tarjoamiemme materiaalien avulla heillä oli mahdollisuus pohtia ja toteuttaa omia mieltymyksiään ja saada kannustusta niiden toteuttamiseen. Kannustusta siihen, että heidän tekemisensä on hienoa ja arvokasta.

Suunnitteluprosessi

Liaani-hanke on Euroopan Unionin sekä muun muassa Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskuksen tukema nuoriin kohdistuva hanke. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa erilaisia innovatiivisia ja verkostomaisia yhteistyön ja erilaisten työpajojen muotoja, sekä luoda palvelukonsepteja, jotka tukevat nuorten elämänhallintaa, työllistymistä ja opiskelua.

Hankkeen tulokset jaetaan sosiaaliseen mediaan nettiportaalin kautta ja tuloksista kehitellään uusia opetuksellisia ratkaisuja ja tukiaineistoja nuorten parissa työskenteleville ohjauksen ammattilaisille.

Meidän osuutemme Liaani-hankkeessa oli suunnitella ja toteuttaa tietynlaista visuaalista harrastetoimintaa Vantaan Nicehearts ry:n tytöille. Vantaan Nicehearts ry on vuonna 2001 perustettu tyttö- ja naistoimintaa tuottava yhdistys, jonka päämääränä on tyttöjen ja naisten hyvinvoinnin edistäminen, alueellisen hyvinvoinnin, vaikuttaisen ja osallisuuden lisääminen sekä integraation ja kotouttamisen edistäminen yhteiskunnassamme.

Projektimme on osa Metropolian tekstiilisuunnittelijoiden innovaatioprojektia, joka tässä tapauksessa kulki Värikäs maailma -nimellä. Tehtävämme oli työskennellä yhdessä ja erikseen luoden Niceheartsin 16–25-vuotiaille tytöille erilaisia työpajoja, joiden tarkoitus oli itse tekemisen lisäksi parantaa tyttöjen itsetuntoa, sosiaalisia taitoja sekä lisätä yhdenkuuluvuuden tunnetta.

Aloitimme prosessin vierailemalla Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa Niceheartsin Tyttöjen Talossa. Tätä ennen olimme valinneet muutamia kuvia kommunikoinnin avuksi vierailua varten. Ajatuksena oli esittää muutamia kysymyksiä tytöille kuvien kautta ja niidne avulla tutustua tyttöihin ja selvittää heidän mieltymyksiään. Kysymyksien aiheita olivat muunmuassa ystävyys, värit ja tunnelma.

Vierailu Niceheartsilla auttoi meitä paljon omien työpajojemme miettimisessä ja suunnittelussa. Käynnin avulla pystyimme valitsemaan tyttöjä kiinnostavia käden taitoja, kuten marmorointia ja niissä käytettävättäviä värejä. Tyttöjä miellyttivät vahvat värit ja monipuoliset tekniikat, jotka oli helppo toteuttaa.

Työpajoja oli yhteensä neljä ja kaikkiin oli valittu toteutettavaksi eri tekniikka. Oman työpajamme tekniikaksi valikoitui paperinarusta ja ilmapalloista valmistettavat sisustuspallot. Näitä tytöt voisivat käyttää moneen tarkoitukseen ja toteuttaa omanlaisensa version palloista. Tekniikka on helppo toteuttaa eikä se vaadi aiempaa kokoemusta tai osaamista.

Aloitimme osuutemme projektiin piirtämällä työohjeet ja tekemällä muutaman moodboardin palloista. Toteutimme myös etukäteen pari esimerkkipalloa tytöille malliksi.

Saimme Liaani-hankkeelta viisikymmentä euroa käytettäväksi materiaalehin, jotka ostimme Helsingissä sijaitsevasta harrasteliike Hobby Pointista. Käyttämiämme materiaaleja olivat esimerkiksi eri väriset ohuet paperinarut, yleisliima sekä pienet vesi-ilmapallot.

Työpajan ohjeiden ja materiaalien hankkimisen jälkeen pystyimme keskittymään tulevaan työpajaan. Tulostimme ohjeet ja pakkasimme tarvittavat materiaalit valmiiksi pajaa varten.

Itse työpaja sijoittui helmikuun 8. päivään. Työpajalle oli varattu aikaa noin kolme tuntia, joten meillä oli rutkasti aikaa tyttöjen kanssa. Paikalle saapui muutamia tyttöjä, lähinnä ulkomaalaistaustaisia nuoria. Aloitimme pajan kertaamalla nimemme ja työpajan ohjeet. Demonstroimme myös käytännössä miten pallon tekeminen tapahtuu, jonka jälkeen annoimme tytöille vapaat kädet pallojen tekoon.

Tytöt valmistivat kaikki noin kaksi tai kolme palloa, eri värejä hyväksi käyttäen. Sovimme myös yhteisesti, että valmistamme kaikki muutaman pallon yhteiseen teokseemme, joka jätettiin Niceheartsin tiloihin muistoksi. Pajamme onnistui hyvin ja tytöistä kumpusi tekemisen ilo ja onnistumisen ylpeys. Näimme hymyjä, yhdessä tekemistä ja auttamista sekä kuulimme naurua. Läpi työpajan tilassa vallitsi rento tunnelma, jossa oli mukava työskennellä. Uskomme, että työpajoistamme muodostuva projektikokonaisuus auttaa tyttöjä parantamaan itsetuntoaan, kehittämään heidän suomen kielen taitoaan ja tuntemaan itsensä tiiviimmin osaksi yhteisöä.

Työohjeet sisustuspallojen tekemiseen

	1. Tarvitset Liimaa (Erikeeper) Ohutta paperiankaa Vettä Ilmapalloja (erikokoisia) Kulhoja tms. astioita
	2. Aineiden sekoitus Aloita pallojen tekeminen sekoittamalla liima ja vesi keskenään. Suhteen tulisi olla noin 2/3 liimaa ja 1/3. vettä.
	3. Pallojen teko Puhalla aluksi ilmapallot haluamaasi kokoon ja kastele langat liimaseoksessa. Tämän jälkeen voit alkaa kierittämään lankaa ilmapallon ympärille. Kun olet tyytyväinen palloon, aseta se kuivumaan roikkuen esimerkiksi katosta.
	4. Viimeistely Kun pallot ovat kuivuneet (n.10 – 12h) puhkaise pallon sisällä oleva ilmapallo varovasti esimerkiksi ompelu neulalla ja vedä tyhjentynyt ilmapllo ulos. Tämän jälkeen pallo on viimeistelyjä vailla valmis ja valmis esillepantavaksi.

Assistenttien muistiinpanot

Maija Luoma ja Mira Skyttälä
08.02.2016 Monivärinen Minä -työpaja

Ohjaajat laittoivat työpisteen järjestykseen ja tarvittavat materiaalit esille. Tarvittavat esivalmistelut tehtiin valmiiksi ennen pajan alkua.

Pajan aluksi ohjaajat tutustuivat tyttöihin ja kertoivat työskentelyn tavoitteista. Myös työojeet käytiin läpi huolellisesti.

Tavoitteena oli valmistaa sisustuspalloja omaan käyttöön sekä isompaan yhteisteokseen. Jokainen saa valmistaa pallon yhteisnauhaan, joka ripustetaan näytille yhdistyksen uusiin tiloihin.

Aluksi pallojen teko oli hieman hankalaa, mutta pian jokainen löysi oman tekniikkansa narun kierrätyksessä ilmapallon ympäri. Pallojen valmiiksi saaminen oli suht nopeaa ja tytöt jättivät luomukset kuivumaan seuraavaa kertaa varten.

Työpajaan osallistui seitsemän tyttöä, kaksi ohjaajaa, sekä kaksi apulaisohjaajaa.